Eropäätöksestä on kulunut pari
kuukautta ja muukalainen muutti omaan asuntoonsa tämän kuun alussa.
Tällä hetkellä tuntuu että mitä enemmän aikaa kuluu, sitä
pahemmalta minusta tuntuu. Kuinka paljon yhteisen tulevaisuuden
menettäminen surettaa, harmittaa ja ahdistaa. Ja tieto siitä että
muukalainen suunnittelee yhteistä tulevaisuutta graafikon kanssa
parasta aikaa tuntuu välillä kestämättömältä ajatukselta. Se
elämä, joka meillä piti olla yhdessä onkin nyt heillä ja itse
jäin yksin. Tai en yksin, onhan minulla lapset, mutta ilman sitä
ihmistä jonka viereen kävin illalla nukkumaan ja jonka vierestä
heräsin aamuisin, sitä ihmistä jonka kanssa pystyin puhumaan
kaikesta, suunnittelemaan tulevaisuutta, pussailemaan ja halailemaan
ja joka jakoi arjen kanssani. Mitään niistä ei ole enää olemassa
muuta kuin menneisyydessä. Kuinka tässä kävi näin? Miksi rakkaus
minuun ei riittänytkään mutta rakkaus graafikkoon vaikuttaa olevan
parasta mitä muukalaisen elämässä on koskaan ollut?
Yhteisen tulevaisuuden menettäminen
sattuu. Paljon. Välillä ajatus siitä että muukalainen jakaa
elämänsä jatkossa graafikon kanssa ahdistaa minua niin kovasti
että alkaa oksettaa. Kaikki neidän yhteiset vuodet ja kokemukset,
ylä-ja alamäet ovat poissa. Välillä tuntuu että onko niillä
loppujen lopuksi merkitystä vain minulle? Muukalainen kyllä sanoo
että ero sattuu häneenkin ja uskon kyllä sen mutta silti hän
pystyy samaan aikaan juhlimaan graafikon kanssa, tapaamaan heidän
yhteisiä ystäviään ja suunnittelemaan ihanaa uuta tulevaisuutta
yhdessä. Minä olen silti niin tyhmä ja naiivi että olisin välillä
valmis antamaan mitä tahansa jos eroa ei olisi tapahtunut. Mutta
tiedän että se ei ole mahdollista, luottamus on mennyt ja sitä on
mahdoton palauttaa kun on kyse näin isoista asioista. Silti ikävöin
niin että sydämeen sattuu. Itken ikävääni ja tätä kaikkea
vielä pitkään vaikka oikeasti haluaisin vaan osata lakata
rakastamasta. Vaan kun ei se toimi niin. Kai tästä on jatkettava
päivä kerrallaan, niin kun tähänkin asti. Ehkä jonain päivänä
sydämeen sattuu edes vähän vähemmän.
